Mutta, koska niin moni ihana ihminen ilmeisesti lukee tätäkin blogia, esitän etsintäkuulutuksen. Olen halunnut jo kotvan oppia kehräämään rukilla, mutta en tiedä mistä aloittaa. Olen valmis investoimaan jonkin verran ihan omaan rukkiinikin, mutta haluaisin mielelläni pienen. Ilmeisesti tämä tarkoittaa pystyrukkia, joita näkyykin paljon ulkomaalaisilla valmistajilla. Suomesta näyttäisi olevan saatavilla sekä Ashfordin että Louetin rukkeja, mutta onko parempia vaihtoehtoja? Myöskin käytetty hyväkuntoinen (lähinnä laakerit ja ripustukset) kiinnostaa minua. Entä sitten haluanko yhden vai kaksi poljinta? Ja mitä välityssuhteiden lukujen on tarkoitus kertoa?
Niin paljon kysymyksiä ihan vain yhdestä rukista... No, koska en ole saanut taaskaan mitään valmiiksi (joo, keskeneräisiä sukkapareja neljä, lapasia yhdet... sitten vielä kimono shawl ja Ene's scarf, se pipo Topp-tå:sta ja no, vähän muutakin.)
Viihdykkeeksi vielä kuva ikkunastamme mullanvaihdon jälkeen. Tässä näkyy muutama apostolinmiekka, yksi limoviikuna, pikkuisen palmuvehkaa ja rahapuukin. Ja niin, ei pidä unohtaa noita kirjovehkoja, jotka siivosimme erilleen puskastamme, joka rehottaa minkä kerkeää.As entertainmet, a picture form our kitchen window after resoiling the plant. You can see few walking lilies, a ficus, moneytree and some other plants which I have no idea for english names.
1 comment:
Kiva löytää muitakin kehräyksestä innostuneita!
Minä innostuin kehräämisestä saatuani kokeilla värttinällä kehräämistä mutta sain juuri haltuuni isoäitini äidin vanhan rukin jota opettelen käyttämään. Se lähti hyvin käyntiin ollakseen niin vanha. Uusista rukeista minulla ei ikävä kyllä ole minkäänlaista kokemusta, mutta Ashfordin Joy viehättää minua kokoontaitettavuutensa vuoksi.
Post a Comment