2014-08-05

Kiedo se sateenkaariin



 Törmäsimpä lankaan, jota oli pakko saada kokeilla. Talveksi on nyt aurinkoa, poutapilviä ja sateenkaaria ihanassa mcn-langassa.



Kiedo se sateenkaariin, anna rakkautesi leimuta,
poutapilvien alla ole ja tee

Kiedo se sateenkaariin, uneksi yksisarvisista,
poutapilvien takana säihkyy

Kiedo se sateenkaariin, naura nyt ja kaikelle,
poutapilvien lomassa aurinko

2014-07-31

On Ropecon and sources of inspiration


I've visited Ropecon ever since I got involved with the Helsinki University roleplaying club Alter ego and found myself playing and hanging out with gamers on regular basis. I place this around year 2002 - before that I'd only been to Finncon because I loved books and stories and fantasy and it had been interesting.
A lot has happened in my life and in the lifes of my friends since 2002, but visiting Ropecon felt so good and nice.

I guess once of the reasons I love Ropecon is that it gives me a sense of belonging. I'd been roleplaying with my friends prior to that with varying success but the club provided me with a community I could fit in and not feel weird or different. I was with people I could use my imagination and speak about scaled unicorns and they'd just say "cool". Being weird and different was  a good thing.



Now even more than every before visiting Ropecon was inspiring. I do play regularly (I guess I average about demiweekly playing Lamentations of the Flame Princess with the (I'm not going to put any actual adjectives here for the sanity of my non-playing friends and the reputation of the art of playing) nice GM that has designed it. Now that I watched the enthusiastic and exited performances of Luke Crane I've started wonder "what if?". What if I wrote a story? What if I tried to design a game? What if I could do whatever I want? Call it an age crisis, but I did draw some designs and diagrams for the game I want to do. I have a theme, I have an idea of the mechanics I want to add (for me the basic mechanics of a game are a measure of luck and probabilities that affect your choices, be it in any system you play) and a feeling I could do it. Will the energy and inspiration of Ropecon wane before I get round to it? Last year I started painting and drawing almost seriously - this year I could start writing as well. I don't know, but I feel changes are coming to my life.


2014-07-28

Norja nuorena





... ei ylläolevista kuvista mikään ole Norjasta, mutta näiden maisemien välissä tuli vuonna 2012 käytyä Tromssassa, Hammerfestissa ja Altassa:








2014-07-24

Kilpasukkuuden hulluus

 

Kilpasukatus, kilpasukkuus, sukkahulluus... Lieneeköhän sukua kuuhulluudelle kun kahvilaan lähtiessään ottaa mukaan sukat ja lähettää sieltä valokuvan kisaan nopeasti valmistuneista sukista? Kuvan sukkien mallineulos oli toteutettu mielenkiintoisella idealla, kuvio muodostui symmetrisistä 10 x 10 silmukan ruuduista, joka jatkuivat reunoissa katkeamattomina. En kuljetellut oikeasti tuollaisia paperikuutiota mukana vaan annoin eri sivuille numerot ja heittelin sitten nopilla käytettävän 40 x 10 ruudun palan. Kuviot olivat sopivasti symmetrisiä niin että eri suuntaan peilatut kuviot saattoi vaan numeroida erilailla. Hauskaa oli muutaman ensimmäisen sukkaparin aikana, mutta kun vastaan tuli sellainen ohje sukkapariin, jota en olisi ilman kilpailua neulonut niin siihen kisa sitten jäi. Hassua miten tällainen täysin leikkimielinenkin hyväntekeväisyystempaus (ohjeiden tuotot menevät Lääkärit ilman rajoja -järjestölle) saa hieman ilmeen vakavaksi suorituksen aikana kun tavoittelee onnistumista. Onneksi tällä kertaa sain muistutettua itselleni, että tässä kisassa ei ole kyse mistään villasukkia vakavammasta ja kesä ei sen kummemin mennyt pilalle kun ei motivaatio riittänyt ihan maaliin asti.

2014-07-23

Minun Helsinkini

Minun Helsinkini kattoon on maalattu pääskyjä.

2014-07-19

Mennä, matkustaa ja olla lähtemättä


 Koska kesällä on lämmin ja sopiva aika matkustaa lähdimme kesälauantain kunniaksi matkalle pääkaupunkiimme. Majoituimme trendikkäässä Kallion kaupunginosassa suosikkimajoituskohteessamme. Koska paikka ei tarjonnut seisovaa aamiaispöytää jouduimme suuntamaan ulos aamiaiselle - ilmeisesti kuitenkin tännekin on iskenyt kesäloma, koska Karhupuiston suuntaan ensimmäinen vastaantullut kahvila oli juuri tämän viikonlopun suljettuna. Asia ei sen kummemmin onneksi haitannut, sillä varasuunnitelmamme oli jatkaa Sandroon, jonka brunssi olikin erinomainen. Tunnelmaa viritti jo heti aamun alkuun vielä aamiaista etsiessä vastaan tullut kuvauksellinen polkupyörä.


 Lähialueen yksi hienoimmista nähtävyyksistä on tyylikäs kansallisromattiseen tyyliin suunniteltu Kallion kirkko. Vasemmalla se edellä mainittu Karhupuisto, pieni, mutta eloisa kaupunkipuisto, jossa on mukava rentoutua hetkeksi.


 Kirkolta avautuivat näyttävät maisemat kaupungin halki ihan ydinkeskustaan asti.

 Aamiaisen jälkeen lähdimme suuntaamaan kohti keskustaa ja Ateneumia pitkin toista linjaa. Täällä matkaamme tosin tuli pieni mutka, kun kohtasimme pienen ja pörröisen ja hyvin hätääntyneen kissan, jonka toimitimme Viikkiin löytöeläintalolle. Löytöeläintalo ei onneksi ollut kaukana ja päivän suunnitelmat eivät tämän takia häiriintyneet, pitää vaan toivoa, että tuo pikkukisu löytää takaisin kotiinsa.

Viikissä oli lisää kansallisromanttisia maisemia, joista saatoimme nauttia Kallion kirkon lisäksi.


Jotta koko reissu ei olisi ihan kansallisromatiikassa kieriskelyä, matkan varrelle (matkalla 68:n pysäkille) osui  myös modernimpaa arkkitehtuuria. En ole ihan varma ovatko nämä lasihäkkyrät silmissäni yhtä kauniita kuin esimerkiksi jugendin ajan rakennukset, mutta tiettyä futurismia ja scifiä niissä on nähtävissä. Enemmän ehkä tietokonetta kuin artesaania, mutta vain aika näyttää tuleeko näistä rakennuksista pysyviä kaupunkikuvan piristäjiä.

 Aamiaisen jälkeen päivän pääkohde oli käydä Ateneumissa tutustumaan Tove Janssonin näyttelyyn. Näyttelyn parasta antia olivat molempien meidän mielestä erityisesti varhaiset maalaukset ja työt - muumeja ilmeisesti meidän sukupolvellemme on näytetty ja syötetty niin paljon, että niiden kuvien kohdalla jaksoi niitä ihastella lähinnä upean teknisen taitavuuden ja hurmaavan sadun hengessä. En halua siis mitenkään vähätellä muumien merkittävyyttä, mutta monet muumikuvat ovat olleet elämässäni jo niin pitkään rakastettuja, että hienointa oli nähdä uutta ja ennennäkemätöntä muuta taidetta.
 Kansallisteatteri ja Helsingin suosittu kulkuneuvo raitiovaunu. Jatkoimme Ateneumilta raitiovaunun kyydillä eteläiseen kaupunkiin.

 

Ehkä vähän turhankin symbolisen tuntuinen valokuva näin jälkikäteen katsottuna. Tarkoitus oli lähinnä kuvata pysäkin lähellä olevan kaunis Pyhän Henrikin katedraali. Ehkä tämä ei mittakaavassaan ole verrattavissa esimerkiksi Pietarinkirkkoon tai Pariisin Notre dameen kuitenkaan.

 Katedraalilta suuntasimme puistobulevardia kohti rantaa. Matkalla oli mukava varjoisa penkki, jolle pysähtyä. Seuralaiseni nukkui hetken varjoisalla nurmikolla penkin takana, vaaleat koivet siis näkyvissä kuvan yläreunassa.

 Helsingin edustan rantamaisemat ovat mielestäni Suomen kauneimpien maisemien joukossa. Täällä pitäisi käydä useammin.
 

Myös niitä kuuluisia hanhia näkyi matkalla. Käyttäytyivät ihan siivosti ja poseerasivat kiinnostuneille turisteille.

 Brunssia Sandrosta, päivällistä Mattolaturin jäätelökioskista. Tämä tötterö on päältä sitruunaa ja alta mansikkaa.

Päivä oli kiva, aurinkoinen ja nautittava. Näitä matkoja Helsinkiin pitää tehdä useammin!

2014-07-18

Sisäinen taiteilija

Paljon puhutaan sisäisestä villapaidasta ja tietyllä tapaa se sopisikin tänne blogiin, joka alkoi neuleblogina, mutta on sittemmin kierrelly ja kaarrellut vapaamuotoisemmaksi päiväkirjaksi. Sieltä komerosta villapaitojen lomasta voisin kuitenkin nostaa esille muutamia teoksia (tuntuu hurjalta kutsua omien kättensä työtä teoksiksi, mutta pakko sitä itsekriitikin rimaa on joskus laskea) teille nähtäviksi. Facebookissa ja Ravelryssä viestejäni seurailevat ovatkin nämä jo nähneet. Kaksi ylintä ovat pastelliliitutöitä, alin metalligrafiikan vedos.