2006/10/04

Päivä 3

Päivä 3. Tämä taitaa olla joko tiistai tai keskiviikko, jo tässä vaiheessa lomaa voi hyvinkin olla sekaisin päivästä. Edelleen Tokiossa, tänä päivänä ohjelmassa oli käydä katsomassa kalamarkettia (liian myöhään, kaloja tuskin oli enää puolilta päivin) ja mennä puutarhaan. Tässä kalamarketin pieni temppeli.

Ja näkymä kalamarketin liepeiltä, siltä enemmän turistiosastolta, sillä tässä näkyy vähän krääsäkaupan oloista. Itse kalahalleissa ei tullut kuvattua, sillä siellä oli ohjelmassa lähinnä pöytien pesua kalojen jäljiltä.

Tämä on ehkä vähiten loistokas puutarha kaikista niistä, joissa vietimme pitkään aikaa. Kyseessä on Tokion kaupungin omistama entinen keisarillinen puutarha, joka on avoin yleisölle. Puutarhassa on paljon historiallisia kohteita ja hyviä opastauluja niihin.


Jotta tietäisimme olevamme japanilaisessa puutarhassa, paikalla on oltava näitä mäntyjä. Nämä isot, parimetriset, sekä niiden sukulaiset bonsai-männyt ovat hyvin tyypillisiä katukuvassa.

Muistomerkki puiston metsästyslammissa tapetuille ankoille. Tämä oli jotenkin sympaattista ja samalla vähän ihmeellistäkin, ensiksi tappaa ankka ja sitten rakentaa niille muistomerkki.


Lyhty. Lamppu. Nätti se silti on. Näidenkin tarkempaan olemukseen pitäisi jossain vaiheessa perehtyä.


Vulkaanista kiveä ja huolella kasvatettu mänty.

Fujimi-yama, Fuji-vuoren katseluvuori. Oikeammin tämä on varsinainen nyppylä, päällä on penkki jolta voisi Fuji-vuorta katsella, ellei näköalan edessä olisi pilviä, sumua, puskaa ja kerrostaloa. Mutta ajatushan on tärkein?

Japanilainen vessa, eli kunnioitettu käsienpesuhuone. Julkisia käymälöitä oli tuhkatiheässä, ja useimmissa niistä oli miellyttävä käydä, sillä ne olivat puhtaita ja hyväntuoksuisia. Epämiellyttävämmätkin olivat käyttökelpoisia, sillä japanissa perinteisemmät vessat ovat samankaltaisia kuin eteläisessä Euroopassa, reikiä lattiassa. Ihokosketusta ei tule, joten pieni paha haju ei aiheuta inhotusta.



Mielestäni monessa käymässämme paikassa oli hyvinkin jännää nähdä kuinka historia (tässä kuvassa satoja vuosia vanha teehuone, joka on kylläkin rakennettu uusiksi sen jälkeen kun se on palanut, poltettu, maanjäristys tuhonnut jne) ja uusi (tässä kuvassa ilmiselvästi pilvenpiirtäjät) kohtaavat.
Montakohan vuosikymmentä sitten tämäkin puuvanhus olisi Suomessa kaadettu vaarallisena? Tällaisenaan se saa katsojan miettimään aikaa ja elämää, luontoa ja selviämistä. Tällaisenaankin se on kaunis, vaikka onkin jo kuoleman partaalla.

Tämä puisto oli Tokion sataman liepeillä ja ohimenneestä tihkusateesta huolimatta näimme kuuluisan Rainbow bridgen. Tai ainakin mieheni tunnisti sillan, minusta se nyt näytti ihan samalta kuin muutkin riippusillat, joita näkee kaupungeissa.

Innokas riippusillan kuvaaja. Tässä vaiheessa taisi jo vähän hämärtää tai olla vähintäänkin hyvin pilvistä, jonka johdosta kuvausasento.


Kauden kukkia osa N. Nämä olivat puussa vesibussin lähtöpaikan liepeillä.

Kasvi, ilmeisesti kukassa ... Valitettavasti itse pidän kaikenlaisista kukkakuvista ja nyt samalla sitten ajattelin julkaista matkalta mukaan tarttuneeet kukkakuvat täällä. Kuvia tuntuu olevan paljon, mutta en julkaise läheskään kaikkia otoksia.

Kasvi ja sen marjoja.

Näitä taasen oli kokonainen valtava kukkaketo, aivan upea näky.
Trumpettikukkia, eli mikälieköynnös.

Kasvi, kukka, jne... Tietänette jo. Voitte kuvitella miltä minusta tuntui katsoa satoja kuvia puunrungoista viime vuonna mieheni palattua matkalta Kiinasta ja Japanista.




Kukkakedon vieressä olivat nämä komeat aloet ja niiden takana varmaan vähintäänkin sata lajiketta pioneja. Pioneista ei ole kuvia, kun eivät olleet kukassa ja näyttivät lähinnä kuivahtaneilta rikkaruohoilta.


Vesiränni, näiden merkitys ilmeisesti liittyy jotenkin buddhalaisuuteen. Tällaiset voisin asentaa kotiini, jos ikinä asuisin omakotitalossa.
Tämä on iso mänty, merkitty erikseen puutarhan opaskarttaan. Ikää männyllä on satoja vuosia, oksatkin ovat kilpikaarnan peittämät. Oikeasti runko lähtee penkereeltä männyn takana ja se kasvaa vaakasuoraan. Mänty ei tietenkään kasvaisi tällaiseksi luonnostaan, vaan sitä on muokattu kärsivällisesti vuosien saatossa.

Illan matkakohde taisi olla Akihabara, josta minulla ei ole valokuvia.

Päivä 2


Toinen päivä alkoi varsin harmaasti. Harmaata ja ankeaa, kamalaa ja inhaa. Ei itseasiassa ollenkaan, vaan oikeastaan varsin miellyttävää, koska ei tarvitse miettiä aurinkovoidetta tai läkähtymistä helteeseen. Nukuimme reilusti yli puoleen päivään ja lähdimme kohti kuvan kohdetta. Kohteen kanssa kävi vähän hassusti, mutta siitä lisää vähän myöhemmin.


Tämä Kuva kuuluu kategoriaan Hyyppä Hepalla. Kuva on oikeastaan julkaistu täällä sen takia, että aikanaan, vuonna 2001 kun itse olin edellisen kerran Japanissa tämä sama kohde oli ensimmäisenä matkapäivänä. Pitäisi varmaan ottaa viimein selvää kuka hän on.

Parasta mielestämme tarjoavat puut ja puistot. Puut ovat vanhoja, kauniita ja useimmissa tapauksissa erikoisella huolella kasvatettuja. En ole varma kuvasimmeko nyt enemmän puita kuin Tommi viime kerralla.

Tämä on vieläkin sen patsaan ympäristöstä. Piti kuvata koska tolpat olivat vinkeän näköisiä. Tässä vaiheessa voinen kertoa, että jos todellakin satunnaiset kuvat ja näkymät, joissa on erikoisia yksityiskohtia, eivät kiinnosta, voitte selata tämän matkakuvasarjan melko nopeastikin läpi. Kirjoitan kuvasta sen kuvauksen kuvan alle.

Kukkia, en tunnista lajia. Japanissa oli edelleenkin suomalaisittain ajateltuna kesä, joskin kesäkukat olivat kukkineet. Näitä kasvoi villinä pitkin mantuja, valkoisina ja punaisina. Mielestäni varsin kauniita. Ilmeisesti Japanissa on suunnilleen vuoden ympäri jotain luonnonvaraisia kukkia esillä, joten ei kannata pelätä että siellä olisi tylsää tähän aikaan vuodesta maisemiltaan. Kevällä toki kukkaloisto on upeampi, mutta silti monet paikat olivat henkeäsalpaavan kauniita.

Tähän suunnilleen päättyi päivän retki. Kello on kuvaa otettaessa suunnilleen neljä ja tästä lähdimme kohti yleisölle avointa puutarhaa vain ollaksemme siellä liian myöhään. Kyseessähän on Tokion keisarillinen palatsi. Tästä portista ei normaalistikaan saa kulkea., joten sen väliin jättäminen ei ollut kummallekaan harmistus.



Niitä puita. Tällaisia ja monenmoisia muitakin puistoja soisin olevan Suomessa. Puistoja joiden nurtsista ei tule ensimmäisenä mieleen oksennus, kusi ja lasinsirpaleet, nurtsi, jolle uskaltaa mennä paljain jaloin, kunhan siinä ei ole kylttiä "Keep out". Monissa puistoissa suurin osa nurmikoista oli tällaista kiellettyä aluetta, mutta tarjolla oli kiellettyjen alueiden lisäksi oleilunurmikkoa, joka oli upeasti hoidettu. Koskahan suomalaiset oppivat käyttäytymään puistoissa siivosti eivätkä näe niitä ensisijaisesti kohteena pussikaljailulle?

Tässä on se viimoinen syy miksi myöhästyimme sieltä avoimesta puutarhasta. Varsin viehättävä suihkulähde, jota jäimme katselemaan pidemmäksi aikaa.


Suihkulähteen luona oli myös tällainen. Usva oli varsin upea luonnossakin, mutta korostuu kuvassa vieläpä. Usvan lisäksi tästä tuli välillä valtaisa vesiputous, joka valutti vesiseinää ylhäältä.

Lisää paikallisia kukkia. Tekisi mieli joskus vähän opetella kukkia ja tunnistamaan niitä. Tämä oli muurilla kasvava pensas.

Ja sitten ensimmäisiä karppikuviamme matkalta. Ei, tämä ei ole karppausblogi, vaikka jollain ihmeen ilveellä näiden matkakuvien, joissa on useasti karppeja jälkeen tänne voikin sellaisilla hakusanoilla päätyä.


Valitettavasti tämä kuva on vino, mutta kuvassa siis äskeisen suihkulähdepaikan penkkejä. Kyllä, juuri näin pitää penkit toteuttaa, tai ei välttämättä näin, mutta olisiko tälläisistä jotain oppimista Suomessa? Ehkä tällaiset olisivat sitten skeittaajien valtaamia, mutta näillä (tuollaisella pyöreällä poikittaisella) oli oikeasti mukava istuksia.

Sittten taas pakollinen kuva, eli Hyyppä Seisoo. Ei, emme päässeet vielä tänä päivänä puutarhaan, joten kurvasimme vallihautaa tänne saakka.




Jatkoimmekin matkaa sitten Hibiya-koeniin, eli julkiseen puistoon. Täällä olimme pimeän tuloon saakka, jonka jälkeen suuntasimme hotellille. Alkoi väsymys jo vähän painaa.

Puistossa oli myös kello, keskellä ei mitään. Kellon ympäröivässä pusikossa oli telttoja, joko telttailevia matkalaisia tai kuten todennäköisempää telttojen kunnosta päätellen, kodittomia.

Hibiyan puisto oli kuitenkin kaikesta huolimatta suunnattoman kaunis. Pahoittelen näiden kuvien pimeyttä, tämä on otettu kotva auringonlaskun jälkeen.


Japaninvaahtera äskeisen kuvan paikalta.


Tokion tornitaloja, auringonlaskun aikaan. Tämä oli isompi aukio, jolla oli taasen suihkulähde. Suihkulähteiden ja muuallakin oli aina riittävästi istumapaikkoja, kuten New Yorkin keskuspuistossakin, joten vietimme puiden varjossa miellyttäviä hetkiä katsellen, leväten ja ollen.

2006/10/02

Matkakertomus Japanista, päivä 1


Näyttääkö tutulta? Niin pitäisikin, sillä aikaisemminhan kun laitoin tänne kuvan, jonka kanssa kerroin lähteväni Japaniin, kuvassa oli juna-asema. Tässä kuvassa on Yamanote, jolla matkustimme Nipporin asemalta Tokyon asemalle. Lentokentältä tulimme Keisein junalla, josta tosiaan vaihdoimme Yamanoteen tuolla. Tässä vaiheessa olo oli vähintäänkin hikinen, pitkät housut jalassa ja kuumassa junassa seisoneena.



Tässä on se pakollinen "minä Japanissa" kuva. Löysimme viimein ulos juna-asemalta (tässä vaiheessa vielä väärällä puolen rataa) ja aloimme suunnitella tietä kohti hotelliamme Ginzassa. Parempi olisi tietenkin ollut jäädä Yurauchon asemalla, mutta koska kaikki karttamme olivat huolellisesti pakattuina, päädyimme suhteellisen turvalliseen vaihtoehtoon ja kävelimme täältä, sillä matka ei ollut juurikaan pidempi.


Päivä oli sunnuntai, ja taisi olla vanhustenkunnioittamispäivä. Ginzassa isohko katu oli pätkältä suljettu liikenteeltä ja muutenkin oli mukava päästä perille. Täällä palloilimme loppuillan ja päädyimme syömään intialaista ruokaa kokonaan kasvisruokaa tarjoavassa ravintolassa. Voimmekin suositella intialaista muille kasvisruokaa Japanissa kaipaaville.



Lopuksi vielä kuva hotellimme vessasta. Ihanaa luksusta, välillä toivoisi että omakin vessa kotona olisi ihana ja kaunis eikä ainakaan niin nuhjuinen ja suihkuverhon tarpeessa oleva kuin nykyään.

(I'll be writing these travel diary (matkakertomus in Finnish) entries in Finnish at first and translate them later on)

Paluu Suomeen


Tuolta on palattu. Täytyy sanoa että oudolta tuntuu, ulkona on kylmää (alle 20 astetta, tuolla lämpö välillä kohosi melkein kolmeenkymmeneen asteeseen), harmaata (tuolla paistoi suurimmaksi osaksi aurinko, vaikka pari sumuista ja harmaatakin päivää osui kohdalle), ja hiljaista. Koti (reilunkokoinen yksiö) tuntuu kovin isolta hotellihuoneiden jälkeen. Pyykit on jo enimmäkseen pesty, mutta sen enempää ei ole vielä arkeen palattu vaikka laukut purettiinkin. Luvassa myöhemmin mm. lankatuliaisia, kirjatuliaisia, söpöjä tuliaisia, kissaa, neulomuksia ja lisää matkakuvia. Nyt ei niitä kun vielä pitää vähän ajatella ja miettiä luennoille lähtemistä. Ihanaa on palata, mutta ihanaa oli lomailla ja vielä olisi mielellään jatkanutkin.

2006/09/15

Syystuulen häivähdys


Niin pitkään kuin muistan on minulle ensimmäinen merkki syksystä ollut villiviini. Villiviini muuttuu upean punaiseksi ja kirjavaksi ensimmäisestä syksyn henkäyksestä. Jos nuo syksyn lehdet kuivattaa painon alla, tulee niistä unelmanohuita lehtiä, jotka säilövät herkästi kauniit värinsä. Lähdemme huomenna Japaniin, joten syksy jää minulta osittain väliin tänä vuonna. Uskoakseni kuitenkin tulevaisuudessa on monia vuosia joina katsella syksyä ja hengittä ensimmäisiä kirpeitä henkäyksiä.

Kiito SNY ihanasta kirjasta. Tuskin maltan odottaa paluuta matkaltamme ja sitä, että kerkeän paneutua kirjaan syvällisesti. Olen jo pitkään ajatellut solmujen kokeilemista yhdessä helmitöiden kanssa, onnistuit siis yllättämään minut hirmuisen positiivisesti paketillasi!

As long as I can remember these vines have been the first sign of autum for me. It is called "wild wine" in finnish, I don't know the English name. It turns to bright colors with the first breeze of autumn and you can dry them to make beautiful, thin and tender leafs with hint of autumn in them. We are leaving tomorrow to Japan, so I'll miss part of the autumn here, but there will be more years to live it.

2006/09/09

It is just as luscious as silk next to my skin


Kehräsin vähän saamaani silkkiä. Kuvan ruudut ovat tavallista 7mm ruutupaperia, joten voitte päätellä, että määrä on vähäinen. Silti metrejä tätä ihanuutta kertyi useampi. Jatkan tämän silkin parissa myöhemmin, kunhan olen tuon muutaman sata grammaa merinoa kehrännyt ja harjoitellut.

I spun a bit of the silk I got. The squares are 7mm wide so you can tell that the amount is tiny. Still, there is quite many meters of it. I'll spin the rest of it (a lot of it) untill I'm finished with the couple hundred grams of merino I'm practicing with for real.

Ja vielä vähän lähempää. Ihanaa, kiiltävää, kaunista, upeaa, mutta loput minun täytyy kehrätä värän tiukemmalle kiertelle. Uskoakseni tätä on riittävästi shaaliin.

And even close close-up. You can see all the gorgeousness of it in here, I'll spin the rest of it bit more tightly and I guess there is enough of it for a shawl.

2006/09/08

Blogausta kissalla - blogging with a cat


Päätin viimein blogata kunnolla viimeaikaisista käsityöprojekteista, niitä kun lähipäivinä valmistui useampi epämääräisen "kesken, mutta edistyy" -tilan sijaan. Kesken on edelleenkin useammat sukat ja pari shaalia, mutta eipä mitään maatajärisyttävää. Nostin siis eilisessä tapaamisessa olleen kassin sisällön sängylle ja mitäpä muutakaan sinne olisi ilmaantunut kuin lankakerät vainunnut Kissa. Kissa tässä pahoinpitelee kimonoshaaliani juuri sängylle hypänneenä.

At last some progress with my knitting. I started blogging by emptying my bag from last night's knitting group meeting and you can see the result: euphoric cat on my Kimono Shawl. I'm still working on few shawls and some socks, but nothing major is in progress. I feel like I'm in a "in between" -phase of my life as a knitter, I should start knitting a sweater, but I haven't yet really done anything about it.

Nämä villasukat valmistuivat miehekkeelle viimeinkin. Pitkään niitä on neulottu (muistan aloittaneeni ne Havaitsevan tähtitieteen ensimmäisellä luennolla) mutta ovat valmiit. Eipä näistä kai muuta sanottavaa kuin että lanka on Gjestalin Maija ja ohje oma. Jos ohjeeseen ilmenee kiinnostusta, voinen kirjoittaa sen. Miehekehän mystisesti kadotti edelliset sukkansa työpaikallaan.

These are socks for my DH. I've knitted them for too long (I started them in mid-spring on an astronomy lecture) but now they are done. My own pattern, the yarn is Gjestal Maija. He lost the previous ones mystically this summer at his office.

Tämä huivi on merkki pitkäaikaisesta alpakkadiilauksesta. Ostin Dropsin Alpacaa ja päätin neuloa pitsihuivin. Huivi odottaa pingoitusta ja kuvauksellista mallia kekkuloimaan se kaulassa. Jälleen oma malli, meni kaksi kerää lankaa.

This is what results in dealing too much Drops Alpaca to your knitterly friends. I decided to knit a lace (sort-of) scarf for myself. It is waiting to be blocked and photoed on a model. It took two almost-whole balls to finish it, I intentionally left some yarn for fair isle.


Muistatte varmaan rukkini kotvan takaa? Nämä ovan ensimmäiset villasta kehrätyt langat, kerrattuja ja kaikkea. Ovat tänään lähdössä neulojatutulle postissa. Nyt rukilla on menossa tummanviolettia merinoa, jonka suosiolla kehrään paljon näitä ohuemmaksi niin kertaaminen tuolla vanhuksella on helpompaa. Olen myöskin harjoitellut sopivan kierteen saamista lankaan, mutta niistä ei ole todisteita jäljellä koska tuloksena oli suuri määrä epämääräisen mittaista lankasotkua. Kissaa ei hyödynnetty näiden hävittämisessä.

You all should remember the photos of the spinning wheel I got? These are my first real yarn skeins spun on it. I'm sending them to a knitting friend in mail. Now I'm working on dark purple merino on the wheel and it will be a lot thinner than this, so it will be easier to spin it. You see, the wheel is designed for the rather thin yarn people used to use back in 30s. I've been also practicing on my plying but there is no evidence left of that mess. Cat wasn't used to get rid of the evidence.


Tämä taas on pääsemässä rukille varmaan melko piakkoinkin. Kiitos ihanaisen Marjutin, joka tavallaan lahjoitti tämän silkin. Kuulemma "Kunhan kehräät jotain takaisin". En vastusta, tämä silkki saa kuolan valumaan jo nyt suupielestäni kun ajattelen siitä kehrättyä lankaa. Ilmeisesti Toikalla on sopivia rullia rukkiini myynnissä, ja asiaan ajattelin heidän kanssaan palata palattuani Japanista.

I guess this is what I'll be spinning once I return from Japan and finish the merino. It is from Marjut (look for the duplicate English entries), who generously gave this to me. Only wish from her was to "receive something in spun form in the future". I'm already drooling this, since as you may have spotted, it is silk.


Tämä laukku kaipaa itselleen nimeä vielä, ohje jälleen oma. Tähän meni kaksi kerää Noron Kureyonia, värejä 92 ja 156. Aion yrittää seuraavaksi väreillä 156 ja 124, mallitilkun puolesta niiden yhdistäminen näytti tuottavan vielä upeamman väriparin. Lisäksi käytin tähän paksua silkkiä vuoriin, puoli vyyhtiä Maalia pohjakappaleeseen ja laukkunauhaa jonka päällystin kirosanojen saatteleman stretch-farkulla.

This bag hasn't got a name yet. It is knitted from Noro Kureyon, a lovely yarn, lightly felted and then sewn to be a bag. The colours used are 92 (I think it might be now discontinued) and 156. I'm planning to do something in the same spirit with 156 and 124. I also used some Estonian Maali for this, silk for the lining and thick polyester for the handle which I covered with stretch denim. This will be the last time I'm using stretch denim for something like this.


Kuvaussession lopussa Kissa oli jo vaihtanut mukavampaan asentoon.

In the end of the session the Cat had much comfier position.