Blogausta kissalla - blogging with a cat

Päätin viimein blogata kunnolla viimeaikaisista käsityöprojekteista, niitä kun lähipäivinä valmistui useampi epämääräisen "kesken, mutta edistyy" -tilan sijaan. Kesken on edelleenkin useammat sukat ja pari shaalia, mutta eipä mitään maatajärisyttävää. Nostin siis eilisessä tapaamisessa olleen kassin sisällön sängylle ja mitäpä muutakaan sinne olisi ilmaantunut kuin lankakerät vainunnut Kissa. Kissa tässä pahoinpitelee kimonoshaaliani juuri sängylle hypänneenä.

At last some progress with my knitting. I started blogging by emptying my bag from last night's knitting group meeting and you can see the result: euphoric cat on my Kimono Shawl. I'm still working on few shawls and some socks, but nothing major is in progress. I feel like I'm in a "in between" -phase of my life as a knitter, I should start knitting a sweater, but I haven't yet really done anything about it.

Nämä villasukat valmistuivat miehekkeelle viimeinkin. Pitkään niitä on neulottu (muistan aloittaneeni ne Havaitsevan tähtitieteen ensimmäisellä luennolla) mutta ovat valmiit. Eipä näistä kai muuta sanottavaa kuin että lanka on Gjestalin Maija ja ohje oma. Jos ohjeeseen ilmenee kiinnostusta, voinen kirjoittaa sen. Miehekehän mystisesti kadotti edelliset sukkansa työpaikallaan.

These are socks for my DH. I've knitted them for too long (I started them in mid-spring on an astronomy lecture) but now they are done. My own pattern, the yarn is Gjestal Maija. He lost the previous ones mystically this summer at his office.

Tämä huivi on merkki pitkäaikaisesta alpakkadiilauksesta. Ostin Dropsin Alpacaa ja päätin neuloa pitsihuivin. Huivi odottaa pingoitusta ja kuvauksellista mallia kekkuloimaan se kaulassa. Jälleen oma malli, meni kaksi kerää lankaa.

This is what results in dealing too much Drops Alpaca to your knitterly friends. I decided to knit a lace (sort-of) scarf for myself. It is waiting to be blocked and photoed on a model. It took two almost-whole balls to finish it, I intentionally left some yarn for fair isle.


Muistatte varmaan rukkini kotvan takaa? Nämä ovan ensimmäiset villasta kehrätyt langat, kerrattuja ja kaikkea. Ovat tänään lähdössä neulojatutulle postissa. Nyt rukilla on menossa tummanviolettia merinoa, jonka suosiolla kehrään paljon näitä ohuemmaksi niin kertaaminen tuolla vanhuksella on helpompaa. Olen myöskin harjoitellut sopivan kierteen saamista lankaan, mutta niistä ei ole todisteita jäljellä koska tuloksena oli suuri määrä epämääräisen mittaista lankasotkua. Kissaa ei hyödynnetty näiden hävittämisessä.

You all should remember the photos of the spinning wheel I got? These are my first real yarn skeins spun on it. I'm sending them to a knitting friend in mail. Now I'm working on dark purple merino on the wheel and it will be a lot thinner than this, so it will be easier to spin it. You see, the wheel is designed for the rather thin yarn people used to use back in 30s. I've been also practicing on my plying but there is no evidence left of that mess. Cat wasn't used to get rid of the evidence.


Tämä taas on pääsemässä rukille varmaan melko piakkoinkin. Kiitos ihanaisen Marjutin, joka tavallaan lahjoitti tämän silkin. Kuulemma "Kunhan kehräät jotain takaisin". En vastusta, tämä silkki saa kuolan valumaan jo nyt suupielestäni kun ajattelen siitä kehrättyä lankaa. Ilmeisesti Toikalla on sopivia rullia rukkiini myynnissä, ja asiaan ajattelin heidän kanssaan palata palattuani Japanista.

I guess this is what I'll be spinning once I return from Japan and finish the merino. It is from Marjut (look for the duplicate English entries), who generously gave this to me. Only wish from her was to "receive something in spun form in the future". I'm already drooling this, since as you may have spotted, it is silk.


Tämä laukku kaipaa itselleen nimeä vielä, ohje jälleen oma. Tähän meni kaksi kerää Noron Kureyonia, värejä 92 ja 156. Aion yrittää seuraavaksi väreillä 156 ja 124, mallitilkun puolesta niiden yhdistäminen näytti tuottavan vielä upeamman väriparin. Lisäksi käytin tähän paksua silkkiä vuoriin, puoli vyyhtiä Maalia pohjakappaleeseen ja laukkunauhaa jonka päällystin kirosanojen saatteleman stretch-farkulla.

This bag hasn't got a name yet. It is knitted from Noro Kureyon, a lovely yarn, lightly felted and then sewn to be a bag. The colours used are 92 (I think it might be now discontinued) and 156. I'm planning to do something in the same spirit with 156 and 124. I also used some Estonian Maali for this, silk for the lining and thick polyester for the handle which I covered with stretch denim. This will be the last time I'm using stretch denim for something like this.


Kuvaussession lopussa Kissa oli jo vaihtanut mukavampaan asentoon.

In the end of the session the Cat had much comfier position.