Mennä, matkustaa ja olla lähtemättä

 Koska kesällä on lämmin ja sopiva aika matkustaa lähdimme kesälauantain kunniaksi matkalle pääkaupunkiimme. Majoituimme trendikkäässä Kallion kaupunginosassa suosikkimajoituskohteessamme. Koska paikka ei tarjonnut seisovaa aamiaispöytää jouduimme suuntamaan ulos aamiaiselle - ilmeisesti kuitenkin tännekin on iskenyt kesäloma, koska Karhupuiston suuntaan ensimmäinen vastaantullut kahvila oli juuri tämän viikonlopun suljettuna. Asia ei sen kummemmin onneksi haitannut, sillä varasuunnitelmamme oli jatkaa Sandroon, jonka brunssi olikin erinomainen. Tunnelmaa viritti jo heti aamun alkuun vielä aamiaista etsiessä vastaan tullut kuvauksellinen polkupyörä.

 Lähialueen yksi hienoimmista nähtävyyksistä on tyylikäs kansallisromattiseen tyyliin suunniteltu Kallion kirkko. Vasemmalla se edellä mainittu Karhupuisto, pieni, mutta eloisa kaupunkipuisto, jossa on mukava rentoutua hetkeksi.

 Kirkolta avautuivat näyttävät maisemat kaupungin halki ihan ydinkeskustaan asti.

 Aamiaisen jälkeen lähdimme suuntaamaan kohti keskustaa ja Ateneumia pitkin toista linjaa. Täällä matkaamme tosin tuli pieni mutka, kun kohtasimme pienen ja pörröisen ja hyvin hätääntyneen kissan, jonka toimitimme Viikkiin löytöeläintalolle. Löytöeläintalo ei onneksi ollut kaukana ja päivän suunnitelmat eivät tämän takia häiriintyneet, pitää vaan toivoa, että tuo pikkukisu löytää takaisin kotiinsa.

Viikissä oli lisää kansallisromanttisia maisemia, joista saatoimme nauttia Kallion kirkon lisäksi.

Jotta koko reissu ei olisi ihan kansallisromatiikassa kieriskelyä, matkan varrelle (matkalla 68:n pysäkille) osui  myös modernimpaa arkkitehtuuria. En ole ihan varma ovatko nämä lasihäkkyrät silmissäni yhtä kauniita kuin esimerkiksi jugendin ajan rakennukset, mutta tiettyä futurismia ja scifiä niissä on nähtävissä. Enemmän ehkä tietokonetta kuin artesaania, mutta vain aika näyttää tuleeko näistä rakennuksista pysyviä kaupunkikuvan piristäjiä.

 Aamiaisen jälkeen päivän pääkohde oli käydä Ateneumissa tutustumaan Tove Janssonin näyttelyyn. Näyttelyn parasta antia olivat molempien meidän mielestä erityisesti varhaiset maalaukset ja työt - muumeja ilmeisesti meidän sukupolvellemme on näytetty ja syötetty niin paljon, että niiden kuvien kohdalla jaksoi niitä ihastella lähinnä upean teknisen taitavuuden ja hurmaavan sadun hengessä. En halua siis mitenkään vähätellä muumien merkittävyyttä, mutta monet muumikuvat ovat olleet elämässäni jo niin pitkään rakastettuja, että hienointa oli nähdä uutta ja ennennäkemätöntä muuta taidetta.

 Kansallisteatteri ja Helsingin suosittu kulkuneuvo raitiovaunu. Jatkoimme Ateneumilta raitiovaunun kyydillä eteläiseen kaupunkiin.

 

Ehkä vähän turhankin symbolisen tuntuinen valokuva näin jälkikäteen katsottuna. Tarkoitus oli lähinnä kuvata pysäkin lähellä olevan kaunis Pyhän Henrikin katedraali. Ehkä tämä ei mittakaavassaan ole verrattavissa esimerkiksi Pietarinkirkkoon tai Pariisin Notre dameen kuitenkaan.

 Katedraalilta suuntasimme puistobulevardia kohti rantaa. Matkalla oli mukava varjoisa penkki, jolle pysähtyä. Seuralaiseni nukkui hetken varjoisalla nurmikolla penkin takana, vaaleat koivet siis näkyvissä kuvan yläreunassa.

 Helsingin edustan rantamaisemat ovat mielestäni Suomen kauneimpien maisemien joukossa. Täällä pitäisi käydä useammin.

 

Myös niitä kuuluisia hanhia näkyi matkalla. Käyttäytyivät ihan siivosti ja poseerasivat kiinnostuneille turisteille.

 Brunssia Sandrosta, päivällistä Mattolaturin jäätelökioskista. Tämä tötterö on päältä sitruunaa ja alta mansikkaa.

Päivä oli kiva, aurinkoinen ja nautittava. Näitä matkoja Helsinkiin pitää tehdä useammin!