Päivä 2

Toinen päivä alkoi varsin harmaasti. Harmaata ja ankeaa, kamalaa ja inhaa. Ei itseasiassa ollenkaan, vaan oikeastaan varsin miellyttävää, koska ei tarvitse miettiä aurinkovoidetta tai läkähtymistä helteeseen. Nukuimme reilusti yli puoleen päivään ja lähdimme kohti kuvan kohdetta. Kohteen kanssa kävi vähän hassusti, mutta siitä lisää vähän myöhemmin.


Tämä Kuva kuuluu kategoriaan Hyyppä Hepalla. Kuva on oikeastaan julkaistu täällä sen takia, että aikanaan, vuonna 2001 kun itse olin edellisen kerran Japanissa tämä sama kohde oli ensimmäisenä matkapäivänä. Pitäisi varmaan ottaa viimein selvää kuka hän on.

Parasta mielestämme tarjoavat puut ja puistot. Puut ovat vanhoja, kauniita ja useimmissa tapauksissa erikoisella huolella kasvatettuja. En ole varma kuvasimmeko nyt enemmän puita kuin Tommi viime kerralla.

Tämä on vieläkin sen patsaan ympäristöstä. Piti kuvata koska tolpat olivat vinkeän näköisiä. Tässä vaiheessa voinen kertoa, että jos todellakin satunnaiset kuvat ja näkymät, joissa on erikoisia yksityiskohtia, eivät kiinnosta, voitte selata tämän matkakuvasarjan melko nopeastikin läpi. Kirjoitan kuvasta sen kuvauksen kuvan alle.

Kukkia, en tunnista lajia. Japanissa oli edelleenkin suomalaisittain ajateltuna kesä, joskin kesäkukat olivat kukkineet. Näitä kasvoi villinä pitkin mantuja, valkoisina ja punaisina. Mielestäni varsin kauniita. Ilmeisesti Japanissa on suunnilleen vuoden ympäri jotain luonnonvaraisia kukkia esillä, joten ei kannata pelätä että siellä olisi tylsää tähän aikaan vuodesta maisemiltaan. Kevällä toki kukkaloisto on upeampi, mutta silti monet paikat olivat henkeäsalpaavan kauniita.

Tähän suunnilleen päättyi päivän retki. Kello on kuvaa otettaessa suunnilleen neljä ja tästä lähdimme kohti yleisölle avointa puutarhaa vain ollaksemme siellä liian myöhään. Kyseessähän on Tokion keisarillinen palatsi. Tästä portista ei normaalistikaan saa kulkea., joten sen väliin jättäminen ei ollut kummallekaan harmistus.



Niitä puita. Tällaisia ja monenmoisia muitakin puistoja soisin olevan Suomessa. Puistoja joiden nurtsista ei tule ensimmäisenä mieleen oksennus, kusi ja lasinsirpaleet, nurtsi, jolle uskaltaa mennä paljain jaloin, kunhan siinä ei ole kylttiä "Keep out". Monissa puistoissa suurin osa nurmikoista oli tällaista kiellettyä aluetta, mutta tarjolla oli kiellettyjen alueiden lisäksi oleilunurmikkoa, joka oli upeasti hoidettu. Koskahan suomalaiset oppivat käyttäytymään puistoissa siivosti eivätkä näe niitä ensisijaisesti kohteena pussikaljailulle?

Tässä on se viimoinen syy miksi myöhästyimme sieltä avoimesta puutarhasta. Varsin viehättävä suihkulähde, jota jäimme katselemaan pidemmäksi aikaa.


Suihkulähteen luona oli myös tällainen. Usva oli varsin upea luonnossakin, mutta korostuu kuvassa vieläpä. Usvan lisäksi tästä tuli välillä valtaisa vesiputous, joka valutti vesiseinää ylhäältä.

Lisää paikallisia kukkia. Tekisi mieli joskus vähän opetella kukkia ja tunnistamaan niitä. Tämä oli muurilla kasvava pensas.

Ja sitten ensimmäisiä karppikuviamme matkalta. Ei, tämä ei ole karppausblogi, vaikka jollain ihmeen ilveellä näiden matkakuvien, joissa on useasti karppeja jälkeen tänne voikin sellaisilla hakusanoilla päätyä.


Valitettavasti tämä kuva on vino, mutta kuvassa siis äskeisen suihkulähdepaikan penkkejä. Kyllä, juuri näin pitää penkit toteuttaa, tai ei välttämättä näin, mutta olisiko tälläisistä jotain oppimista Suomessa? Ehkä tällaiset olisivat sitten skeittaajien valtaamia, mutta näillä (tuollaisella pyöreällä poikittaisella) oli oikeasti mukava istuksia.

Sittten taas pakollinen kuva, eli Hyyppä Seisoo. Ei, emme päässeet vielä tänä päivänä puutarhaan, joten kurvasimme vallihautaa tänne saakka.




Jatkoimmekin matkaa sitten Hibiya-koeniin, eli julkiseen puistoon. Täällä olimme pimeän tuloon saakka, jonka jälkeen suuntasimme hotellille. Alkoi väsymys jo vähän painaa.

Puistossa oli myös kello, keskellä ei mitään. Kellon ympäröivässä pusikossa oli telttoja, joko telttailevia matkalaisia tai kuten todennäköisempää telttojen kunnosta päätellen, kodittomia.

Hibiyan puisto oli kuitenkin kaikesta huolimatta suunnattoman kaunis. Pahoittelen näiden kuvien pimeyttä, tämä on otettu kotva auringonlaskun jälkeen.


Japaninvaahtera äskeisen kuvan paikalta.


Tokion tornitaloja, auringonlaskun aikaan. Tämä oli isompi aukio, jolla oli taasen suihkulähde. Suihkulähteiden ja muuallakin oli aina riittävästi istumapaikkoja, kuten New Yorkin keskuspuistossakin, joten vietimme puiden varjossa miellyttäviä hetkiä katsellen, leväten ja ollen.