Minun Helsinkini

Minun Helsingissäni satoi eilen.
It rained in my Helsinki yesterday.

Minun Helsinkini

Aurinkoa sateen jälkeen. Tänään oli jo parempi päivä, mitä nyt flunssa ei hellitä. Neuleita ei ole täällä esiteltäviksi, aika on mennyt gradun ja huomisen tentin parissa. Täytyy sanoa että nuo lausekkeet ovat välillä ratkiriemukkaita!

Sun after rain. Today is already a bit better day, although my flu won't go away. I don't have any FOs to post about, I've been working on my thesis and the examination tomorrow. I have to say that those little tidbits are hilarious!

It's been a while

Kiitos kaikille lohduttavista sanoista. Ilta on mennyt surffaillessa pitkin poikin, yrittäen vähitellen taas palautua ja muistaa ne hyvät hetket. Silti joka kerta kun katson kuvia, myös tätä blogiin lähetettyä, tulee tunne että Susan pitäisi liikahtaa kuvassa.


It's been a while I've done one of these. I think this is sort of intresting, feel free to try and leave a comment if you do! I edited out my surname to retain a little bit of anonymity to this blog.

Vähän aikaa mistään tällaisesta testistä, mutta viihdytti minua. Jos kokeilet, niin jätä kommenttina oma tuloksesi! Editoin oman sukunimeni piiloon niin blogi pysyy paremmin nimettömänä, vaikkei se niin salaisuus olekaan.

Eeva [My Surname] -- [noun]: A hermit living in the big city 'How will you be defined in the dictionary?' at QuizGalaxy.com

Susalleni

Sain sinut kun olin 11. Jaksoit niin pitkään olla iloinen ja piristää minuakin vaikeina päivinä. Kaikkialla on hiljaisempaa ilman tassutteluasi.

Langasta väännettyä asiaa - Making stuff out of yarn

Tämä on jotain, josta olen jo ihanaista SNY:täni kerennyt kiittämään. Olen muutamaa ohjetta kokeillut, vaihtelevalla menestyksellä. Yksi korukin syntyi, mutta koska olin matkaväsynyt ja aavistuksen kiireinen, siitä ei ole kuvaa, mutta ehkä ehkä jos te kaikki lukijani olette hillittömän ihania ja kilttejä pörrölle, sellainen joku päivä järjestyy. Korussa kuitenkaan ei ole kovin paljoa nähtävää, mutta tein sen varmistaakseni itselleni, että solmujen teko on niin kivaa kuin muistinkin!

This is something I already thanked my secret pal in earlier post. I've tried a few patterns with variable rates of success. I gave the only finished piece of jewellery so far to pörrö and I didn't take any pictures. But I guess if you are nice as hell and real cute and make her feel good, there might be a chance for a pic. There isn't much to see about the jewellery though, but it assured me that I enjoy knotting.

Mutta koska tämä on neule/lankablogaus pitkästä aikaa, päästään lankoihin. Nämä ovat Siren kautta Saksanmaalta tänne vaeltaneet. Kaksi kerää Trekking XXL:ää (Kyllä, se on juuri niin ihanaa kuin kuvissa ja blogeissa on nähty!), harmaasta (jossa on ripaus beigeä) on tulossa jo sukat miehelle ja violetti odottaa minua. Yksiväriset kerät ovat opalia, violetti odottaa Sitä Täydellistä sukkamallia ja punainen mietityttää. Niin, punainen. Ei, kyse ei ole siitä, että kaupassa olisi tapahtunut virhe, mutta tilasin kerän punaista ja tällainen siitä nyt tuli. Pitää kyllä tunnustaa, että langankuluttajalla on sormensa pelissä.

Because this post is about knitting content for a first time in a while, I'll post about yarn. There have come to my posession through Sire from Germany. Two balls of Trekking XXL which is just like I imagined it, the grey one (with hint of beige) is becoming socks for DH and the violet is waiting for me. The solid balls are Opal, the violet is waiting The Right Pattern and the red one is giving me thoughts. Yes, red. No, there wasn't any mistake in the store, but I ordered a ball of red and this is how it turned out to be. I'll have to tell you that langankuluttaja has her fingers in this mess though.


Kuvausavustajan takapuoli taustalla. Valmis kaulaliina alpakasta, näin syksyn porteilla. Ohjeen olen tästä lähettänyt Ullaan.

You can see assistant's butt in the background. I finished the alpaca scarf for myself this autumn and I've sent the pattern to a Finnish online knitting magazine.

Nämä taitavat olla tämän viestin tärkein sisältö, ensimmäiset ikinä neulomani käsineet. Käsineet on neulottu 2mm sukkapuikoilla ja niiden neulomiseen meni viikon verran luentoja. Työn alla on jo toinen pari käsineitä Lanettista, vaikka minun piti neuloa käsineet ihanalta SNYltä saamastani alpakasta. Niin vain ovat oikukkaita nuo langat. Tällä hetkellä se alpakka harkitsee kohtaloaan pipona, jossa on pitsiä.

I think these are the main content of this post. These are my first ever gloves I knitted, and I just love how they turned out. I knit them on 2mm dpns and it took me around one week of lecture knitting time to finish them. I'm currently working on second pair of gloves out of Lanett, which I'll probably write a pattern for.

Mitä muuta olenkaan unohtanut kuvata ja blogata? Tietenkin omat Japanin tuliaiseni, eli sikäläiset neulelangat. Kuvassa Kanebon (kyllä, juuri sen Kanebon) villalankaa, jota on yhteensä 250g ja joka on melko ohutta joten se päätynee isohkoksi pitsishaaliksi.

What else I have forgot to write about? I guess at least what I brought with me from Japan. This is Kanebo knitting yarn, in gorgeous deep purple and since I have 250 grams of it I'm thinking of a large knitted shawl.

Palatakseni käsineisiin, tässä on lanka josta ne on neulottu. Lanka on Silk-Garden (fine) nimeltään ja se on 45% silkkiä, 10% kid mohairia ja 45% villaa. Eipä siitä kai sen enempää oikein voi sanoa, tätä väriä ostin 3 kerää ja reilu 1,5 kerää on vielä käsineiden jälkeen jäljellä. Kerällähän tätä on yhteensä 40 grammaa.

To return to the subject of the gloves, this is the yarn I knit them with. It is Silk-Garden (fine) which is to say really thin Silk garden. It is 45% silk, 10% kid mohair and 45% new wool. I think I can't say much more, I got three balls and I have bit more than 1,5 left after the gloves. One ball is 40 grams.

Ostin sitä kyllä sitten sen kolmen kerän lisäksi viisi tässä värissä...

I did get five more balls in this colour though...

"Taas se kuvaa eikä anna ruokaa"

"She's taking pictures AGAIN and won't give me more food"

Päivä 7

Päivä taisi olla joku viikonlopun päivä, olisikohan sunnuntai. Oli kuitenkin aika vaihtaa hotellia Kiotossa ja koska emme kuitenkaan saaneet huonetta samaan aikaan kun jouduimme lähtemään edellisestä hotellista, jätimme laukkumme odottamaan ja suuntasimme nähtävyyksille.


Kello, näitä on kaikissa näkemissämme temppeleissä. Kuvasta näkee miten viehkeä sää oli: aurinkoinen, mutta puut tarjosivat varjoa.


Paikan päänähtävyys on kultainen paviljonki, Kinkakuji. Tästä saivatkin muutamat neuleystävät ihan paperisen postikortin, terkkuja teille!


Temppeli on kaunis ja harmoninen. Olen itse käynyt ihastelemassa sitä nyt kolmesti, ja joka kerta sen kauneus järven keskellä saa minut hämmentyneeksi.


Alueella ei ole pelkästään kultainen paviljonki, vaan sen ympärystöön on muokattu kaunis puutarha. Paikka oli valitettavasti kovin turistintäyteinen, johtunee viikonpäivästä, jolloin olimme siellä, sillä aikaisemmilta käynneiltäni en muista samaa turistimäärää.

Japaninvaahteraa auringossa.


Kinkakujilta matkamme jatkui Ryoanjille, joka on myös buddhalainen temppeli. Paikka on kuuluisa kivipuutarhastaan, joka on Se kivipuutarha.


Ennen turistikautta puutarhalla oli ilmeisen viihtyisä oleskeluhuoneisto, jota pääsi nyt katsomaan, mutta tatameille ei päässyt kävelemään vaan meidän turistien oli tyydyttävä kävelemään sukkasillamme tuhansien jalkojen sileäksi hiomalla puutasolla tämän ympäri.


Kivi.
Useampi kivi.


Ryoanjin alueella on kivipuutarhan lisäksi kaunis ympäröivä puutarha, joka on paljon vähemmmän suosittu nähtävyyskohde kuin itse kivipuutarha. Paikka oli paljon enemmän siimeksessä kuin Kinkakuji ja täällä vietimmekin loppuiltapäivän.


Ja koska oli puhe huoneenvaihdosta, laitetaan nyt kuva siitä huoneestakin. Muutimme siis ryokaniin, jossa nukuimme seuraavat kolme yötä.

Päivä 6

Junasta kuvattua, matkalla Kiotosta Kurashikiin. Matka taittui tututtuun tapaan hyvin joutuisasti Shinkansenilla. Matkalta satuimme bongaamaan Himejin, johon myöhemmin vielä palasimme. Päätös lähteä Kurashikiin syntyi edellisenä iltana melko kivuttomasti ja koska railpassit olivat voimassa, hyppäsimme aamulla ensimmäiseen junaan, joka oli menossa oikeaan suuntaan.


Minä olen ollut ennen Kurashikissä ja nyt kävimme yhdessä verestämässä minun muistojani. Paikka oli suunnilleen niin pieni kuin muistin, mutta jos mahdollista niin vielä kauniimpi. Suunnattuamme juna-asemalta ulos lähdimme vuoren rinteelle tutustumaan kauniiseen puistoalueeseen.

Matkalla kuljimme Japanilaisen hautausmaan ohi. Kurashiki on huomattavasti harvemmin asuttua aluetta kuin Kioto, siitä kertonee osaltaan se, kuinka tilavan oloinen hautausmaa on.

Koska päivä oli matkallamme niitä, kun aurinko porotti oikein urakalla, oli varjoisalla rinnetiellä tai polulla mukava kävellä. Ketään emme kohdanneet matkalla ja hetki olikin mukava pakomatka kaikesta suurkaupungin hälinästä.


Rinteellä on temppeli ja pyhättö, tämä on temppelin portaiden alapäästä. Kävimme katselemassa temppelin pihalla, mutta koska paikalla ei todellakaan näkynyt ketään muuta, emme uskaltautuneet kovin pitkälle häiritsemään elämää.


Matkamuistokaupan ohi kulkiessa tuli huomattua näin vinkeä tilkkutyönä tehty oviverho. Ovesta näkyy myös vähän käsityönä silkistä ommeltuja matkamuistoja, pieniä maskotteja, kukkaroita sun muuta sälää. Erilaiset eläimet, kuten kissat ja sammakot olivat varsin suosittuja aiheita.


Kukka-asetelma, jonkun portailta kadulla kulkiessa huomattu.


Kurashikin tärkein nähtävyys kuitenkin on kaunis ja historiallisesti hyvin säilynyt joenvarsi, jonka lähettyvillä on paljonkin nähtävää, useampi museo ja talo, joissa esitellään Japanin historiaa kampakeramiikasta melko moderneihin aikoihin saakka.

Kävimme tosiaan Kurashikin arkeologisessa museossa, jossa esiteltiin alueltaa tehtyjä löytöjä. Kuvia on myös ties mistä savikipoista, mutta suurin osa niistä vaatii jonkinmoista selvennöstä ollakseen kiinnostavia, joten arvelen tämän kuvan olevan mielenkiintoisin lukijoilleni. Jos käsitin aivan oikein, kuvassa on joitain tuhansia vuosia vanhoja värttinänkehriä, savisia sellaisia.


Ihan vain maisema joelle, napattuna arkeologisen museon yläkerran ikkunoista varovasti savikippojen yli kurkotellen.


Joessa toki oli paikalliseen tapaan asukkeja ja niillä seuraakin. Seurasimme tätä haikaraa (kurkea?) aika pitkänkin tovin. Ei se noita isoja napsinut vaikka näyttikin haaveilevan, mutta pikkukaloja napsi katsellessamme kolme kappaletta.

Päivä oli kaunis ja antoisa, päädyimme lopulta lähempänä puolta yötä takaisin hotellillemme väsyneinä ja onnellisina.