Tien päällä Turussa ja auringossa Naantalissa

Kävimme keväällä Turussa, josta jatkoimme yöksi Naantaliin ja seuraavana päivänä sitten takaisin Helsinkiin. Mainostettu Naantali taisi olla juuri niin aurinkoinen kuin luvattiin ja reissu onnistui muutenkin kaikin puolin loistavasti. Ennen kesäkauden avausta kaikkialla oli mukavan rauhaisaa, eikä tarvinnut turhaan turisteja tai oikeastaan edes paikallisia väistellä.

Minä edellisessä elämässä

(Alla julkaistut runot ovat lukioikäisen minun kirjoittamia.)

aurinko kuolleilla kaduilla,
poltaa paljasiin varpaisiin

merkin

lempeä tuuli kesällä,
kuivattaa suruisen sydämen,

kaste

 ***

 Maailma humisee hassusti,
aivan kuin se olisi kiireessä,
löytääkseen itsensä,
ihan kuin sillä olisi yksi lenkkari liikaa,
aivan kuin sillä olisi kourallinen
pelästyneitä leppäkerttuja

***

On olemassa oikeaa taikaa,
taikaa joka lämmittää kuin kipinäpilvi,
enkelten lumisade 

On olemassa oikeaa taikaa,
taikaa joka kutittaa kuin höyhen,
pehmeä, karvainen käpälä

 ***

Voiko toista ihmistä vihata,
niin että se sattuu

Voiko toista ihmistä rakastaa,
niin että voi vain vihata

Voiko toista ihmistä inhota,
niin että vain oksentaa

Voiko toista ihmistä vältellä,
niin ettei lakkaa olemasta?

***

Uneen eksyin,
vasemmalle käännyin,
hymysin olemuksellani,
tanssin auringossa,
mutta sinä jäit suremaan

***

Linnut

Vakava varis vahtii vain vieressä valokuvaavaa vierasta. Värit vaakkujan varastosta varastettiin, vain valjut vaatteet veijarilla.

Riikinkukko, lintumaailman glamrokkari. Lintu saapastelee saniaisten edessä, vaikka on vain puolet loistosta jäljellä. Taustalla edellisillan juhlien rekvisiitta vielä värittää numikkoa.

Haarapääskyt ovat parkissa hevoshaan aidan harjalla - vielä oli vähän kesää jäljellä.

Onnellisia päiviä

Syksy saapui ja työväen opiston kurssit alkoivat. Oma rakkauteni on taidekurssit, joissa pääsee tekemään kaikea sitä kivaa, mitä koulussa ei saanut. Keramiikkakurssilla on aloitettu syksy realismin parissa ja tehtävänä on ollut tehdä sipuleita. Tuollaisena tummanharmaana näköisyys on vielä vähän kaukaa haettua, mutta katsotaan mitä tästä valmiina tulee.

Koska monta huonoa kuvaa on parempi kuin yksi huono kuva, tässä on muutama muukin kännykällä kuvattu räpsy tältä kesältä lisää:

(Kuva on saatettu ottaa kissanmintun vaikutuksen alaisena. Kohde on kuvattaessa noin kolmetoistavuotias eikä näin ollen vielä täysin vastuullisessa iässä.)

Nieltiin nurmeakin kesän MM-kisojen loputtua.

Tänä kesänä tuli käytyä taas muutamassa taidemuseossa, jossa en ole aiemmin käynyt. Suomalaisista museoista usein vaan jää fiilis "ihan mukava", mutta oikeasti on mukava kun välillä voi keskittyä museon näyttelyyn kunnolla. Kesän kohokohtia oli ehdottomasti Toven näyttely Ateneumissa, ei ne muumit, mutta ne muut työt!

Onnelisilla päivillä on myös onnellisia iltoja. Onnellisten iltojen parhaita asioita ovat mm. pehmeän ja iloisen virtahevon pinkki takapuoli ja ehkä kesän paras neuleseura Pirittassa.

Minun Helsinkini

Minun Helsinkini kylpi auringossa vielä viikko sitten.

Minun Helsinkini

Minun Helsinkini on meren rannalla.

Matkoilla Riiassa

Lähdimme kesäloman kunniaksi Riikaan. Kaupunki oli kaunis, sää oli kaunis, seura oli totutun hyvää ja huonoa ja elämä oli kivaa ja kaunista. Pahinta matkassa oli ehkä laivayhtiön yritys saada seurueestamme rappioalkoholisteja terminaalin musiikkivalinnoilla ja parasta oli se, että perillä oli aikaa vain olla.