
Ulla ja neuleet siihen ovat kovasti työn alla. Näitä työstetään ainakin täällä tiiviissä yhteistyössä laatutarkkailijoiden kanssa.
New issue of Ulla is underway. It is made under close scrutiny of quality inspectors, at least over here.
Valmista. Lankana Esiton huopalankaa, 300-400 g arviolta (kaikenlaisia nurkissa pyörineitä irtokeriä, jonka vuoksi huivikin on kaksivärinen). Malli on Cheryl Oberlen kirjasta Folk Shawls, nimeltään Highland triangle shawl.
Marjut taas toi minulle islannintuliaisia syntymäpäiväksi, kaksi violettia kampavillakerää, kaksi vihreää ja neljä kerää ohutta kauniin sinistä lopia.
Italiasta taas ostin itselleni Zip-It laukun, suurinta tarjolla ollutta kokoa. Idea on hauska ja toteutus toimiva.
Uruguaista taas DHL toimitti sekä minulle että Marjutille lankaa... Kuvassa omat neljä vyyhtiäni ohutta pitsihuivilankaa, Marjutin vyyhdit löytyvät toisaalta jo.
Lakkautettu ja alennuksessa on varmaan helpoin tapa saada neuloja ostamaan lankaa. Colinette Skyetä lensi tänne kilo ja toinen kilo kanssabloggaajan luo.
Jotenkin olen höynähtänyt viime aikoina kasvikuituihin. Neulojanahan olen "Vihaan puuvillaa ja muita ei-villaisia kuituja, kuten akryyliä" -tyyppiä. Messuilta tarttui kuitenkin mukaan Raijan aitan pellavaa, Titityyltä molempia hamppulankoja ja vielä Filona pellavalankaa Lappajärven värjäämöltä.
Mukaan tarttui myös ihana Ihanian riipus ja Valpurin kissakorvakorut, jota olin ihastellut jo joulumessuilla.
Koska laukkuja ei ole liikaa ja en edes oikeastaan omista yhtään hieman pienempää laukkua ostin tämän Aurora lahjan laukun. Laukussa on kaksi osastoa ja miellyttävä pitkä ja puuvillainen hihna. Vetoketjun vetimessä roikkuu suloinen polymeerimassainen kissa.
Shibuin lankaa oli tietenkin saatava, vasemmanpuoleisesti tullee ihana huivi ja oikeanpuoleinen pääsee asumaan turvalliseen sukkalankavarastooni.
Messuilta tarttui vielä jonkin verran muuta lankaa (Colinetten Cadenza, Regian Kaffe Fasset paksumpaa sukkalnkaa ja Handmaidenin Casbahia) ja setti 2,25 mm sukkapuikkoja. Kaipaamaan jäin oikeastaan vain Knitpicksin Harmonyn pitkiä pyöröpuikkoja, ohuemmissa koissa sillä ne puuttuvat vaihtopääsetistä.

Vain käveleksimällä ympäriinsä jokirannassa nautitun lounaan jälkeen kohtasimme tuttuja näkyjä oppikirjoista.
Ei ollut mitään keinoa välttää historiaa edes poistumalla takavasemmalle hotellin suuntaan.
Onneksi melkein nurkan takaa löytyi lisää ovia avattaviksi lomallamme.
