Myönnän olevani sen verran turhamainen valokuvaaja, että kun näen jotain, jolla koen olevan symbolista arvoa, siitä pitää saada kuva. Tällä Barcelonan vanhan kaupungin sisäpihan kirkolla kohtasimme myös walesiläisen reilaajan, toivottavasti reilaajan reissu jatkui yhtä hyvissä tunnelmissa kuin omamme.
Ranta, meri, valo, taide, kävelykatu... Miten paljon haaveita ja unelmia liittyykään kesän aurinkoon, purjeveneisiin ja Välimereen. Myönnän haaveilevani keveästä elämästä purjeveneen kannella turkooseilla aalloilla keinuen. Myös työväenopiston pastellimaalauskurssilla on työstetty tänä syksynä aihepiiriä valo ja meri, jotka moelmmat yhdistyvät tässä kuvassa. Kaupungin yötaivas ei ole sininen vaan oranssi.
Torit, tapaamispaikat, julkiset penkit, joissa kohdata. Park Güellin tori ja puisto suunniteltiin alunperin varakaampien ihmisten asuinalueeksi ja voin kuvitella, kuinka upea alue olisi ollut toteutuessaan. Keramiikan koristamat julkisiksi rakennuksiksi tarkoitetut alueet eivät enää nykypäivänä palvele alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan asukkaita, koska tämän kauniin paikan haluaa kokea niin moni turisti. Ystävällismielisesti Barcelonalaiset jakavat omasta kauniista kaupungistaan paikkoja turisteille ihastua (nimellistä korvausta vastaan).
Ristit, ei ristit, symboliset ristit. Kolme ristiä kalliolla mäen päällä, paikassa, joka on tarkoitettu kappeliksi. Näin myöhään pimeällä paikan hiljennyttyä täällä oli hyvä ihastua näkemäänsä.
Sagrada familian kirkko jättää helposti lähiympäristönsä varjoon. Vain tien toisella puolella kirkolta on molemmilla puolilla vehreä aukio, joihin pysähtyä hetkeksi. Näin lokakuussa paikkojen turistivirrat olivat siedettäviä ja nähtävänä oli muutakin. Elinluovuttajien kunniaksi olevan taideteoksen kivissä lukee:
"
HI POT JUGAR MÉS D'UN |
PUEDE JUGAR MÁS DE UNO |
Monumento a los donantes de órganos y tejidos"
Itse Sagrada Familia on yksi suuri symbolikokoelma. Kirkkoa oikeastaan katselee lähinnä järkyttyneenä symbolien määrästä. Tuskin kaikkien näiden kuvioiden, symbolien ja värien ynnä muun yhteiskokoelmaa ja koko kokoelman yhteismerkitystä tajusi edes Gaudi itse. Mielenkiintoisia yksityiskohtia riittää kyllä tutkittavaksi varmasti päiväkausiksi, toisaalta kokonaisvaikutelma muistuttaa lähinnä työmaata. Kirkon on tarkoitus joskus valmistua, joten ehkä silloin voisi käydä uudestaan tutustumassa sen sisätiloihinkin? Tänä vuonna emme käyneet kirkossa sisällä, mutta olen (melkein 20 vuotta sitten, vuonna 1996) käynyt siellä tutustumassa. Mielikuvaksi silloin sisätiloista jäi lähinnä käsittämättömän suuruuden tunne, sillä rakennus on todella iso ja tulee olemaan vielä suurempi päätornin valmistuttua.
No comments:
Post a Comment