Harvat kaupungit ovat vakavia, jos katsoo tarkemmin. Barcelonassa on paljon hauskaa (ja myös kuuluisaa, ks. yllä) arkkitehtuuria. Vuosisatojen ajan rakennuksiin on lisätty lohikääremitä, yksisarvisia, leijonia, kilpikonnia tai vähintäänkin kukkia. Tietynlainen leikillisyys ja mielikuvituksellisuus tekee kaupungista ainakin itselleni viihteellisemmän ja pehmeämmän oloisen.
Maiseman horisonttia Barcelonassa dominoivat reunustavat vuoret ellei satu katsomaan meren suuntaan.Vuoristoja ei tietenkään voi tilata postimyynnistä, mutta olisihan se hienoa, jos Helsinginkin horisontissa siintäisi muutama lumihuippuinen hammas.
Ehkä yksi syy, miksi monet miettivät, että ennen rakennettiin kauniimpia taloja on nimenomaan yksityiskohdat, jotka kutittavat katsojan mielikuvitusta? Näiden kohdalle voi pysähtyä ihastelemaan. En lähde kiistämään kuutioiden esteettistä upeutta (väitänhän joitain numeroitakin kauniiksi), mutta kuution estetiikan pohtiminen ja sen viereen pysähtyminen on mielelle haastavampaa hälinän keskellä, kuin lohikäärmeen katselu. Toinen viihdyttää vaivattomammin.
Barcelona walkthrough? Baarin valomainos sisäpihalla vei ajatukset tietokonepeleihin. (Jos maailmassa on vielä ihmisiä, jotka eivät ole sellaisia pelanneet, niin seikkailupeleissä on useasti helpotus- tai neuvontamoodeja, joissa hahmon edellä näkyy nuoli siitä, minne juosta). Hienoa on myös se, kuinka vanha ja uusi elävät yhdessä. Keskiaikaisella luostaripihalla virkistyessään on helppo päästä arjesta irti, kun silmissä ei pyöri viimeisin kännykkäliittymämainos eikä ohi aja jatkuvalla syötöllä kiireisiä autoilijoita. Maailma voi pysähtyä hetkeksi, vaikka edessä olisikin nuoli siitä, minne suunnata.
No comments:
Post a Comment