Linnut

Vakava varis vahtii vain vieressä valokuvaavaa vierasta. Värit vaakkujan varastosta varastettiin, vain valjut vaatteet veijarilla.

Riikinkukko, lintumaailman glamrokkari. Lintu saapastelee saniaisten edessä, vaikka on vain puolet loistosta jäljellä. Taustalla edellisillan juhlien rekvisiitta vielä värittää numikkoa.

Haarapääskyt ovat parkissa hevoshaan aidan harjalla - vielä oli vähän kesää jäljellä.

Onnellisia päiviä

Syksy saapui ja työväen opiston kurssit alkoivat. Oma rakkauteni on taidekurssit, joissa pääsee tekemään kaikea sitä kivaa, mitä koulussa ei saanut. Keramiikkakurssilla on aloitettu syksy realismin parissa ja tehtävänä on ollut tehdä sipuleita. Tuollaisena tummanharmaana näköisyys on vielä vähän kaukaa haettua, mutta katsotaan mitä tästä valmiina tulee.

Koska monta huonoa kuvaa on parempi kuin yksi huono kuva, tässä on muutama muukin kännykällä kuvattu räpsy tältä kesältä lisää:

(Kuva on saatettu ottaa kissanmintun vaikutuksen alaisena. Kohde on kuvattaessa noin kolmetoistavuotias eikä näin ollen vielä täysin vastuullisessa iässä.)

Nieltiin nurmeakin kesän MM-kisojen loputtua.

Tänä kesänä tuli käytyä taas muutamassa taidemuseossa, jossa en ole aiemmin käynyt. Suomalaisista museoista usein vaan jää fiilis "ihan mukava", mutta oikeasti on mukava kun välillä voi keskittyä museon näyttelyyn kunnolla. Kesän kohokohtia oli ehdottomasti Toven näyttely Ateneumissa, ei ne muumit, mutta ne muut työt!

Onnelisilla päivillä on myös onnellisia iltoja. Onnellisten iltojen parhaita asioita ovat mm. pehmeän ja iloisen virtahevon pinkki takapuoli ja ehkä kesän paras neuleseura Pirittassa.

Minun Helsinkini

Minun Helsinkini kylpi auringossa vielä viikko sitten.

Minun Helsinkini

Minun Helsinkini on meren rannalla.

Matkoilla Riiassa

Lähdimme kesäloman kunniaksi Riikaan. Kaupunki oli kaunis, sää oli kaunis, seura oli totutun hyvää ja huonoa ja elämä oli kivaa ja kaunista. Pahinta matkassa oli ehkä laivayhtiön yritys saada seurueestamme rappioalkoholisteja terminaalin musiikkivalinnoilla ja parasta oli se, että perillä oli aikaa vain olla.